NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Villapaita, iloisen harmaa!


Ihan näin laiskana en ole ollut, vaikka tänne blogiin onkin niin vähän ilmaantunut tarinaa.

Tällä villapuserolla on tarina.
Löysin pyykkinarultamme tammikuisen matkan jäljiltä nukkekokoa olevan villapaidan. Aavistelin jo miten on käynyt ja kokolappuhan sen paljasti - se oli ollut XL-kokoinen villapaita. Siis tyttäreni poikaystävän - ja tytär viisaudessaan oli sen laittanut pesukoneeseen ties mihin lämpötilaan ja seuraus oli siis huopuminen.

Tytär halusi heti että teen uuden villapaidan tärveltyneen tilalle. Etsiskelin lankoja, jotakin kohtuuhintaista tyttären kukkarolle sopivaa (nooh - eihän maksusta sitten enää valmistumisen kohdalla puhuttu). Löysin Dropsin Karisman - siis sellaista huopuvaa lankaa sekin ja kyselin mieliohjetta. Dropsilta löytyi tälle langalle myös ohje Limestone. Ohje oli ihan ok, paitsi aloitusjoustin, jossa oli silmukoita hillitön määrä, ja jotka sitten kavennettiin kun alettiin tehdä mallineuletta. Siihen upposi lankaa ihan tuhottomasti, tein sen helmassa, mutten enää hihoissa. Minusta siinä ei ollut järkeä - kuka keksii oliko?

Muuten ohje oli ihan ok, lankaa meni se mitä varattiin, paitsi että vaaleampaa meni kerä enemmän ja tummaa kerä vähemmän.

Kuulemma on sopiva - eihän siitä nuoret nyt mitään kuvaa saaneet aikaiseksi. Minulla on kuva, kun pusero on Bertan päällä.


Mitä korkeammalle nousi aurinko sen tuskaisempaa eteneminen oli - lopulta valmiiksi ponnistelin sen urakoimalla.

Innostuin taas muuten myös virkkaamaan! Kevät kun tekee tuloaan kohisten, piti saada jotakin keltaista. Tämä Molla Millsin pallokuosi päätyi tyynynpäälliseksi ja oli oiva vastapaino raskaan ja harmaan villapaidan urakoinnin lomaan.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kampanja-aikaa


Heippa! Hiljaista on täällä, muttei puikoilla suinkaan! Tarkistaa voit fb:n ryhmästä Sytomyssykampanja Tyksiin .

Jotakin ihan pientä olen malttanut itsellenikin kutoa. Siis opettelin kieli keskellä suuta konttineuletta, kun ystäväiseni sellaista opetusta pyysi. No tulihan ne sukat. Sukat ovat jo käytetyt kuvassa. Lankavan Alli-lanka tuntuu kestävän. Kahta eri punaista värjäystä, lähellä toisiaan mutta ei kuitenkaan.



Minä en juurikaan ole noista roikkuvista pipoista perustanut, kunnon pipo silmille vaan. Mutta tytär tietenkin haluaa juurikin roikkuvia. Hän myös löysi Pinterestistä mallin, jonka jo ehdin hänelle tehdäkin, mutta aivan liian paksusta langasta, eikä mallikaan sitten ihan ollut sellainen kuin kuvassa. Minulla kun on ollut tuota alpakka-silkkiä jo jonnin aikaa, niin päätin kokeilla viimeisistä keristä mallia uusiksi ja nyt omin sävellyksin.

Ja tulihan siitä! Nyt tytär on tyytyväinen - jos vain tuo lanka ei otsaa kutittaisi käytössä, se nähdään sitten. Pitihän vihoviimeisistä metreistä sitten tehdä itsellekin, kun se ei sitten näyttänytkään niin hassulta ja värikin (joka on kirkkaampi luonnossa) sopii lenkkitakkiini.


perjantai 6. tammikuuta 2017

Perinteitä noudattaen

 

Ystävänpäivän sytomyssykampanja 2017

Kampanjat

Tämä on tullut jo perinteeksi: Sytomyssykampanja ystävänpäiväksi. Perinteet luovat turvaa ja tekevät elämän hallittavaksi. Siksi pitää pitää perinteitä yllä. Tämä perinne vain eroaa kovasti jouluperinteestä: mitään pakkoa ei ole, mutta mukanaolo antaa hyvänmielen, vaikkei muuta kuin olisi mukana mielellään.
 
Myssyistä en kirjoita tänne - voit tarkistaa KAIKEN sytomyssyilystä Matleenan blogista. Matleenalla on erillinen sivu blogin yläreunassa oikealla Sytomyssyily, johon hän on koonnut kaiken aiheesta. Löytyy malleja ja suosituksia langoista jnejne. Kiitos Matleena, sytomyssyilyn Äiti. 
Omasta blogistani voit valita tunnisteen sytomyssy2010, se on se alkuperäinen kampanja. Muut sytomyssytunnisteet ovat muita myöhempiä kampanjoita.

Voi myös tehdä jalattimia, nekin tekisivät kauppansa. Hoitojen myötä ääreisverenkierto häiriintyy ja siitä seuraa että varpaat kylmenevät, siksi siis villasukkia, tossuja yms. Sukkalankoina menevät kaikki vahvikkeen sisältävät sukkalangat. 
Jos lanka on jotain ekstraa - kuten alpakkaa tms, niin siitä olisi hyvä olla erikseen maininta, jottei saaja heitä sitä kirjopyykkiin pesukoneeseen. Eikä villasukkia muutenkaan kuulu laittaa kirjopyykin joukkoon - pahus kun menee huopumaan. Kokemusta on. Vahvikkeettomat sukat toimivat usein unisukkina, kannattaa siis mainita mitä lanka sisältää. Jos lisäät vyötteen, kiinnitä se sukkiin.
Aikuisten kokoja, miehiä unohtamatta. Lasten sukat toimitetaan toiselle osastolle, joten nekin löytävät kyllä tarvitsijansa. 
 
Kaikki tehdyt lämmittimet pitää merkitä: mitä lanka sisältää, mitkä ovat pesuohjeet ja vielä koko. Muista kiinnittää merkintä! Myssyyn tai varteen sujauttaminen ei riitä.

Myssyjä ja sukkia voi toimittaa 13.2.2016 asti (ja jatkuvasti sen jälkeenkin) Käsityöliike Anjalinille Saloon, Annankatu 5. Käsityö Elisasta haen myssyt 13.2. puolenpäivän jälkeen, joten sitä ennen kun toimitat lämmittimet, ne ovat mukana tässä kampanjassa. Elisa toimii  Turussa, Brahenkatu 5. Minä tai Susannakin ottaa niitä vastaan sovittaessa. Toimitamme ne TYKS osastolle 820. Jos joku muu osasto on kiinnostunut saamaan kampanjasta myssyjä tai sukkia, voi ottaa yhteyttä minuun. 

Facebookissa on ryhmä nimeltä Sytomyssykampanja Tyksiin, jota kautta kerromme kampanjasta ja valmistuneista myssyistä ja sukista. Sinne pääset täältä.

Ja eiku tekemään hyvää. 

lauantai 24. joulukuuta 2016

On hanget korkeat nietokset..... Let it Snow!






Tässä pari paria överisukkia. Minun puikoiltani lähtevien joukossa totta vieköön överit. Ensimmäiset lähtivät jo marraskuussa Helsinkiin. Tyttäreni näki ne jossain snapchatissa (mikälie?) ja ihmetteli miksei hänellä ole sellaisia. Nooh - olin ne valkoiset sukat hänelle vielä auki, mutta  että valkoiset... piti sitten tehdä käytännölliset jalkaterät.
Överithän nämä ovat, mutta saajilleen tuntuivat olevan kovastikin mieluiset.
Harmaat sukat ovat Regian sukkalankaa - kovasti kuulemma kehuttua. Tuntuma ei ollut mitenkään kummallinen, saksalaiset kun ovat, niin uskon kestävyyteen. Toiset ovat sitten uusi tuttavuus: Kaupunki-lankaa. Halpakaupasta kaapattua, minuun vetosi ainakin se että lanka on tehty Turkissa ja että firma on kotoisen tamperelainen. Joo-o, ei paha. Kestävyydestä en tiedä vielä, ja näissä sukissa tuo kärki onkin Pallasta, joten näiden käyttökulutusta ei tarvitse seurata.

These socks are 'over' - too many decorations. Hope still that my young ladies are happy with them.

Nämä miestensukat ovat myös tuota Kaupunki-lankaa.


Sama malli hiukan modattuna, nyt omavärjäämästä Maijasta.


Molempien sukkien mallit ovat kirjasta Merja Ojanperä: Kauneimmat villasukat. Mukavat tehdä ja Maalaisromanssi - ja Pältsa-malleja voisi tehdä vielä lisääkin.

One pair to my daughter's boyfriend and one for me. Nice pattern.

Minä jään helposti samoihin malleihin kiinni ja sitten niitä vaan ilmiintyy. Sukkaprojektien katkaisijaksi ilmestyi tämä lasinalusmalli ja jämälangat. Ja nyt niitä sitten piti hillitä laittamalla tavissukat puikoille.

I like to do many-many projects with same pattern, if the pattern is nice and easy. I had to start this crochet project to get off of those socks above and now I hade to start sock project to get off of these crochets...



Vaan edelleen koukku suihkii - jouluaamunakin...


Niin - hanget ja lumi? Meillä Joulumyrsky ja vesisade. Ihanaa!
Me kun vietettiin joulua jo eilen. Enää ei ole isää jonka kanssa joulua vietettäisiin
ja tytärkin sulostuttaa vanhusten joulua töissä.
Joten meillä on villasukkapäivä! Hyvä niin.

Kaikille Hyvää Joulua - sitä rauhaakin julistetaan juuri!

Have a  Merry Christmas!
We had our Christmas yesterday: I lost my Father this year and my daughter is with her oldies at work. But this is fine. It was so nice day and evening yesterday - today it's raining and there is a christmas-storm.

torstai 3. marraskuuta 2016

Kristiina poncho ja valutöitä

Vietin Anjalinin Susannan kanssa pari päivää Turun Osaava Nainen- messuilla. Päälläni oleva poncho herätti huomiota ensimmäisenä päivä - toisena päivänä yksi henkilö kysyi siitä.


Tämä on nyt matkan jälkeen lupaamani Kristiina-poncho - sain mitat ja ohjeet Kristiinalta matkallamme Pohjois-Amerikassa. Ihana härpäke matkalle mukaan, lämmin ja menee moneen muotoon. Lisäksi helppo. Ja tulee yhdestä vyyhdistä. Ei paha sanoo turkulainen.




Kristiina-poncho, Teetee Cacao, 89% alpakkaa ja 11% polyamidia, puikot 6 mm. Kuvat Susannan, messuilla otettuja.

Helppoa kuin heinänteko. Loin 70 silmukkaa löyhästi, neuloin pari kerrosta oikein ja jatkoin sileää, paitsi reunasilmukat neuloin aina oikein. Jatkoin kunnes lanka oli loppua, tein kaksi kerrosta oikein ja päättelin löyhästi. Suorakaide oli noin 70cm x 160 cm. Taitoin sen kaksin kerroin ja ompelin toisesta reunasta kappaleet kiinni niin, että taitteesta jäi 30 cm:n matka auki = pääntie. Ja sitten päälle ja menoksi.


Tein toisenkin punaisesta - tämän neuloin aina oikein. Olen tuossa merkinnyt sen sauman kohdan. Tykkään muuten sileästä neulotusta enemmän - pinta on kauniimpi.

Ennen kuin sain nämä valmiiksi törmäsin Eurokankaassa vastaavaan ponchoon. Se tehdään esim. huovasta: ostetaan 85 cm huopaa, ommellaan samalla tavalla toisesta olasta kiinni ja poimutellaan päälle. Huopa ei purkaannu, joten mitään huolitteluja ei tarvita. Ohjelappusen sai kaupasta - netissä sitä ei näemmä olekaan.
 Tässä minun huopa-ponchoni.




Laskostelin kaula-aukkoa ja ostin ison napin tuohon koristeeksi. Kiva ja lämmin on.
Ps. törmäsin tämän kankaan värimaailmaan metsässä:


Vasemmanpuoleinen runko on HAAVAN runko - ihan tuttu värimaailma! Plagiointia?
(kiitos kommentista! Haapa se on tottakai!)

Kesällä ja joskus muulloinkin terassi on täynnä värjärin tarvikkeita, lankoja kuivuu siellä täällä ja keritsijät ovat pitkin pöytiä. Välillä ruokapöydällä on kaavojen piirtelyä, leikkaamista, leikkuumatto tilkkujen leikkausta varten ja langanpätkiä kaikki paikat täynnä. Telkkarituolin ympärystä on aina yksi kaaos - keskeneräisiä töitä, lankoja inspikseen ym ym. Mutta minulla on pitkämielinen mies. Se kestää nämä kaikki kotkotukset. Kuten senkin, että lokakuussa meidän kylpyhuone oli betoninvalutilana - se jos mikä oli kyllä sottasta puuhaa ja vaati jo lehmänhermoja!

Tällaisia niistä sitten tuli - ja pari kukkaruukkua lisäksi - eipä miehen tarvitse pihan kanervaa enää etsiä sieltä täältä, kun tuuli riepotteli sitä pitkin pihaa. Nyt pysyy paikallaan.



Hämäränhyssyä ja kynttilän valoa!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Hiukan vielä Amerikan raitilta - In American mood

Tämä jakku hyppäsi silmilleni Amerikan tourneella Pipan sivuilta täältä. Messenger viestillä tilasin itselleni langat ja ne saapuivatkin sopivasti kotiintulopäivänämme. Sitte ei muuta kuin tekemään.






Kimonojakku, Kotilieden Käsityö 4/2015
Lang Novena, 50% virgin, 30% alpaca, 20% polyamid, 25g=110 m 7 skeins,
Lang Alpaca Superlight, 54% alpaca, 24% polyamid, 22% wool, 25 g = 199 m, 6 skeins
Sticks 6 mm

Kimonojakku painaa siis 325 g! Se on ohut, lämmin ja kevyt. Huippuyksilö matkalle mukaan  lämmikkeeksi.

Tein jakun saumattomana - se suorastaan huusi sitä. Ongelmaksi sitten muodostui pingoitus, jossa auttoikin Susanna - kiitos!  Jos jotakin tekisin eritavalla, niin hihat - ne ei tarvitsisi olla ihan noin lepakot. Mutta ajankohtaan sopivahan se on - nyt on Halloween asu valmiina! Lisäsin tähän nyt napin - hyvin se siihen istuu. On minusta kivampi, kun sen saa jotenkin kiinni.

You know - you're on the road and you need something warm. You have not taken with you any of your favorite knits because they are so heavy in the suitcase. This was a situation in my American journey. Then I saw this! This has a weight of 325 g and it's still warm with alpaca. Excellent in my next trips!

Kuviopatentti tai brioche on vieläkin kiehtova. Puikkomaisterin lapaskirjassa oli siihen uusi ohje, jota piti kokeilla. Kun on tehnyt jo ennen briochea niin tämä olikin aika helppo malli. Mutta kaiken kaikkiaan koukuttava tämäkin.


Another brioche-pattern, nice and easy after those more complicated ones.  

Jossain vaiheessa syksyllä löysin afrikka-kangasta tilkkutöihin ja jo silloin päätin tehdä siitä jotain ystävälleni Piialle, joka on Afrikka-fani. Ja koska en Amerikan reissullani päässyt yhteenkään tilkkukauppaan, josta olisin pienen palan ameriikan herkkua hänelle voinut tuoda, niin löysin sieltä kuitenkin lehden ja tämän mallin. Tämä sopii myös Piialle: hän on kova tekemään paper piecing-tekniikalla käsin ommellen töitä ja projektipussukkahan tämä on.



Tein lopulta pussukoita samantien kaksi, eli nyt on toinenkin olemassa - hiukan erilainen, että erottaa. Piian version nimikoin.

A Project purse for my African-fan friend. This is inspired by American Patchwork magazine and the African fabric. I made two of these, maybe I do also some projects with this?

Ihana syksy! Lovely Autumn!



sunnuntai 2. lokakuuta 2016

USA on the road 7.-28.9.2016


FB-kaverit ovatkin jo saaneet seurata matkaani halki Usan mantereen. Siitä ei siis kauheasti enempää.

Matka alkoi San Franciscosta, jatkui Los Angelesiin, sieltä Las Vegasiin, Yosemite, Bryce kanjonit , yms., Salt Lake City,  Yellowstone, Badlands, Sioux Falls, Chicago, Niagara Falls Canada, Washington, Philadelphia, New York.  Kilometrejä kolmen viikon rundilla kului 8 330 km. Aika huikonen siis aivan tyhjää aikaa.

Three weeks in the trip USA on the road. What a wonderful time to knit!

Meitä oli bussissa kolme kässyilijää: Päivi, Kristiina ja minä. Hauskaa oli tutkailla toisten töitä, ihastella Kristiinan ponchoja ja saada vinkkejä ponchon tekoon. Kevyitä, helppoja, näyttäviä ja lämpimiä. Kuljettajamme Lori helpotti Kristiinan tuskaa ja osti itselleen huivilangat - saipa kädet töitä taas, kun meinasi projekti loppua kesken.

We were three knitters on bus: Päivi, Kristiina and me. It was just fun to see what they do and has done - Kristiina's poncho will be introduced here as well  some day.

Itse tuumailin ottavani sen verran haasteellisen työn mukaan, että aivot saavat hiukan jumppaa ja pitää keskittyä. Joo, ehkei olisi kannattanut. Ne vaiheet kun sopivat preerian ylittämiseen, jossa ei juurikaan ole katselemista. Jatkossa taidan pakata mukaan helpompia kässyjä.

Challenges or not - that's the question. In long-long praeria-roads it's good to have something to think and concentrate, but in areas were you have just wonderful views to see, you just look them - not your knitting project.

Valmista tuli vasta Suomessa - yksi sukka jäi puoliksi kesken, kun en enää New Yorkissa malttanut käsitöitä tehdä.



Näitä sukkia tuli kaksi paria. Ja miksiköhän tein oman kokoiseni? Jotenkin tuntui että nämä ovat minun sukkiani uusien talvikenkieni kanssa (ne ovat muuten vain minun mielessäni toistaiseksi). Lankana on roosa-nauha lankaa, eli Pirkka sukkalankaa, itse värjättynä. Molemmatkin värit ovat lilluneet ainakin kaksissa vesissä ennen kuin väri oli edes jotakuinkin sopivaa. Enkä tuosta tummasta tykkää vieläkään. Malli on Damask Cowl'in mallikerta/puikko.

Two pairs of socks. I see them on my feet with the new winter shoes (they are still only in my mind, I hope I can find them from the shop also).


Raitahuivi? - Striped?


Ruutuhuivi? - checked


Vai mikä kummajainen?  - Or just an odd object?

Halusin kokeilla Piitu Nykoppin mallia varjoneuleesta (Suuri Käsityö 8/2016). Se koukuttikin oikein mukavasti vaikka olikin superhelppoa aina oikeaa tai sileää 11 silmukan jaksoissa. Ja kas kummaa tosiaan: kun tuota huivia tiirailee eri puolilta, se on raidallinen, eiku ruudullinen, eiku... Eikä tuo nurja puolikaan ole paha, selkeästi kuitenkin ruudullinen.

Vaaleanpunainen lanka oli omista varastoista, ostettu joskus vaaleanpunaisen siedätykseksi. Harmaa ja lila lanka on samaa kuin Outlanderissa , jonka piti olla matkahuivi. Se olisi paikoin ollut ihan tarpeen matkalla, mutta kotiin se sitten jäi. Suomen kesälämpötiloja uumoiltiin Usan matkalle ja niitä myös saatiin. Pahimmillaan hellettä pukkasi yli 30 astetta, mutta vuoristossa aamulla saattoi olla pakkasta. Silloin Outlander olisi ollut kyllä tosi hyvä. Tästä varjoneulehuivistahan ei apua ollut, langanpäät päättelin vasta kotona.

I found this shadowknitting from Finnish magazine and wanted to try. Yes, it addicted me although it was just easy to knit. Just nice scarf. 

Nyt on suunnilleen toivuttu jetlagista. Tänä vuonna olen vaihtanut aikaa jo 5 kertaa ja kuudes odottaa kuun lopussa. Ensin kesäaikaan, sitten Köpis -1 h, Usan länsirannikon aikaan -10 h, sitten kolme kertaa +1 h kun länteen päin tultiin, jolloin New Yorkissa olimme -7 h jäljessä enää Suomesta. Sitten taas takaisin: Köpis + 1 h, Suomi +6h. En noita Tanskan vaihtoja laskenut mukaan oikeiksi ajan vaihdoiksi - ne kun kestivät vain hetken lentojen välillä.

Jossain vaiheessa näette täällä myös Kristiinan ponchon - kunhan tuo puikoilla oleva poncho ensin valmistuu. Matkallakin sitä innostuu: piti oikein tilata Pitsi&Palmikolta langat valmiiksi kotiin - Anu ja Laurahan ne kyllä lähettivät.