NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







tiistai 5. maaliskuuta 2013

Umpioituja - Air tights


Umpioituja neuleita?

Syy on tässä tutkailemassa elämänpiiriään -


Saajat ovat superallergisia kissalle - meidän pikku-Bigi Bigguiselle! Jopa niin, että työkaverini - joka toisen pussin saa, alkaa kyynelehtimään kun minut tapaa työpaikalla. Olen levottomana kysellyt onko syynä minun ilkeyteni tai jokin sellainen, mutta ei kuulemma ole. Ja silmät vuotavat vettä solkenaan... ja tiedän että tytär - joka saa toisen pussin - on vielä pahemmin allerginen kissoille.

Yritin nyt saada kissan karvat ja pölyt poistettua pesemällä neuleet, kuivattelemalla niitä puhtaiden liinojen välissä ja lopulta pussitin ne terassilla.


Viimeiselle alkuperäisen tiimini jäsenelle sukat. Yleensä annan ne kun tulee tasa-kymmeniä täyteen, nyt pitää vain tehdä ja antaa jo puolivälinkrouvissakin. Tästä maailmasta kun ei tiedä milloin jollain on taas YT-lappu kourassa ja katoaa maailman tuuliin tai milloin joku keksii sekoittaa organisaatiota taas johonkin muuhun malliin. Heippa kamut - ja uusia kehiin!

Siksi siis lähin työkaverini saa sukat - jos niitä nyt voi ikinä pitää. Pyyntö oli vaaleansiniset ja vaalean ruskeat pätkävärjätyt, Susu auttoi taas. Stepiä nuo taisivat olla ja kivahan niitä oli tehdä taas pitkästä aikaa ihan käsin. Ja kun oli puikotkin aivan superit, eli ne hiilikuituiset.

Olen joskus tehnyt työkaverille tuollaisen pompula-rätin kuvaputken ja näppiksen puhdistajaksi. Meillä kun on toki omat läppärit, mutta joskus esim. näppis saattaa olla pöydällä käytettävissä ja jää siihen tekemään hommia. Arvatkaa minkä näköisiin näppiksiin olemmekaan törmäilleet? Siistijät eivät koske koneisiin eikä laitteisiin, joten jää omalle kontolle putsailla näppis. Siis rätti on hyvä olla olemassa.
Hän sitten kertoi että hänen 11-vuotias tyttärensä tulee aina joskus silittelemään tuota rättiä hänen kotikonttorillaan. Pitihän tytölle oma tehdä. Katsotaan voiko hän silitellä tätäkin??

Tälle ihanalle otukselle eivät hekään ole allergisia!  Blogikoira Cara se siinä omalla paikallaan (josta joskus tulee sanomista tuon kissakaverin kanssa....)




 I have knitted socks to my team members - the original team was 3 years ago and broken down a long time ago - but I have tried to get socks for everyone when they have their birthdays - round numbers or retireing. But these days are so windy that I had to knit these to my closest collegue when she had her 'round five' few weeks ago.
The other is a  duster - but I think my collegues 11 years old daughter is not willing to use it like that, she will rather stroke it - it's so smooth. 

Why they are in air-tight pussels?
The ladies who are getting these are very allergic to our Bigi The Little cat! So I washed them and made the air-tight packets to the - hope they can use them.

The blog dog Cara is always there, calm and nice.

3 kommenttia:

Susu kirjoitti...

Aika hauska juttu et kun mä pitkästä aikaa aamulla muistelin noit pompuloit ni nyt sulla on sellainen tässä!
Voi Bigiä kun ei ollenkaan tiedä mitä aiheuttaa! Mulla on kans ollu pari kertaa puodissa asiakas, joka saa ahdistusta siks et mulla on kissa kotona! Toisella kertaa vein lankoja oven ulkopuolelle näytille. Hassua miten Cara ei aiheuta. Entisellä naapurilla oli kans koira, mut meille tullessaan hänel alkoi heti silmät vuotamaan.
Eipä ole elämä keskellä yyteitä mitään ruusuilla tanssimista... Jos nyt ei yrittäjälläkään, mä tanssinkin langoilla:-)

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihana postaus. Minäkin kyynelehdin jos näen kissan. Kissatpa arvaa ja yrittävät tulla syliini. Nähtävästi ne haluavat miellyttää, koska en uskalla kissoja edes katsoa.

Mci kirjoitti...

Ihana tämä työkaverien lahjomisperiaate :)