Dinka ja Maria Seppä - and other stories

Viikko sitten vietin sanamukaisesti mökissä koko viikonlopun yhdessä yhdeksän muun neulekisällin kanssa. Sunnuntaina paikalle pyyhälsivät myös Åuti-åpe ja yksi neulekisälli lisää. Ja jukra, miten mukavaa meillä oli!

Ruokaa oli joka lähtöön, kakkuja ja leivonnaisia - niin ja karkkia. Joku yritti ehdottaa että meillä oli neuleretriitti, mutta mielestäni vain sanan alkuosa kertoo jotain oikeaa siitä tapaamisesta.

Aikuistestissä minä olin se tiukkapipoinen mummo, kuten rakas neulekisälli kollegani argumentoi saamiani pisteitä - tiukkapipoisuudesta ei muuten testissä puhuttu mitään. Olin muuten lähes ainoa aikuinen porukasta - jopa ihan tenavia oli joukossamme!

Voi kun meillä oli kivaa, ja uuttakin alettiin heti suunnitella.

Ja kun vielä ennen tuota tapaamista vietin rattoisan hetken Pitsi ja palmikko-lankakaupassa, niin....

Siellä tapaamisessa ei voinut olla mukana muuta kuin BB-sukkia. Puheet olivat sen sorttisia, ettei olisi voinut keskittyä muuhun. Niitä sitten onkin syntynyt - sijaistoimintaa siis edelleen.

Parit aikuisten sukat ja kolmet vauvan sukat lähtevät vävykokelaan mukana Turkkiin mammoille ja sukulaisten tyttölapsille - yhdet sukat jäävät tyttären kaverin tyttärelle.

Ikuisuusprojektin toinen hiha on myös edistynyt, joskin tuskaisen vähän, mutta voiton puolella ollaan jo.

Niin - Dinka ja Maria Seppä olivat mukana neulekisällitapaamisessa. Heidät on sijoitettu NoonKnitin tiloihin Haminassa, mutta pääsivät reissulle mukaan, ja osallistuivatkin ahkerasti syöttötuolissa istuen.

Että sellaisia siskokultia me ollaan!

I met my classmates from Neulekisälli class, we had just a wonderful weekend in Lahti area. I hade there only basic socks with me - those are travelling to Turkey with my daughter's boyfriend.
I have also knitted my jacket - the last sleeve is on it's way.....

Dinka and Maria Seppä then - well they are located to NoonKnit in Hamina, but they were with us all the time. So that kind of sisterhood we have!

Sijaistoimintoja - doing something else....

Kun ikuisuusprojekti tympii, niin mitä vaan pukkaa puikoille ja ajatukset vilistävät uusissa ideoissa - joita siis ei voi aloittaa ennenkuin....

Nämä sukkaparit menivät lahjoiksi - ja ne oli siis pakko tehdä. Kaveripariskunta jää ensin vuosilomalle ja siitä eläkkeelle - onnelliset he. Uusi koti on remontissa mutta valmistumassa, aivan upea paikka ja koti. Samassa pikkupuutalossa asuu toisen tyttären perhe. Ei voisi lapsenlapsilla olla ihanampaa tilannetta!

Nenä vihreänä kuuntelin heidän juttujaan - nyt on aikaa vihdoinkin kaikelle kiinnostavalle.

Uusi elämä!

Miesten perussukat, lanka Regia Zima Color, väri 08984. Puikot 3½ mm.

Tykkään. Teen itsellenikin tällaiset. Pirteät ja mukavat neuloa. Toivottavasti kestävät.

Naisten sukat, muistaakseni lanka on Opalin. 2½ mm puikot.

Varren malli on otettu Kotiliedestä Lauran joogasukkamallista. Vaan eipä se ole sen ohjeen mukaista - minä kun luen ohjeita aika viitteellisesti.... Eli siis mukaellut. Nyt tiedän miten Laura sen on ajatellut, mutta nämä ovat nyt tällaiset. Muuten perussukat.

I do anything else than the eternity project. These socks has gone to the couple who will retire after few weeks after their holidays. I'm a little bit envy about their situation....

And here is the jacket - and it will be the eternity project. I'm just bored. And the result is not the same as I have seen in the pictures of other projects. Huoh.... Where to get the motivation to finalize this....

Jaa että kirjoneule.... hmmh - näytänköhän?
Meinaan mun jakusta tulee ihan erilainen Orkney kun muiden.... ei voi mitään. Otin mallikartan netistä, jossa oli korjaus etu- ja takakappaleen kirjoneulekaavioihin. Värikartan otin Suuresta Käsityölehdestä. Jokin kuitenkaan ei mätsää. Lisäksi olen tehnyt virheitä - sen olen huomannut. Tihrustanut mallikarttaa ja valinnut väärät värit....

Hihoissa modasin sen kun ehdin - hihoihin tein pituutta lisää noin 7 cm ja leveyttäkin sen suurimman koon mukaan. Ja nyt ei kaikki olekaan ihan niin kuin Strömsössä.... Pitänee harkita purkutöitä...

Huoh - hiha on vain harsittu paikoilleen.... Ja jakku on edelleen ihan keskeneräinen. Ja motivaatio hiukan hukassa....

Umpioituja - Air tights

Umpioituja neuleita?

Syy on tässä tutkailemassa elämänpiiriään -

Saajat ovat superallergisia kissalle - meidän pikku-Bigi Bigguiselle! Jopa niin, että työkaverini - joka toisen pussin saa, alkaa kyynelehtimään kun minut tapaa työpaikalla. Olen levottomana kysellyt onko syynä minun ilkeyteni tai jokin sellainen, mutta ei kuulemma ole. Ja silmät vuotavat vettä solkenaan... ja tiedän että tytär - joka saa toisen pussin - on vielä pahemmin allerginen kissoille.

Yritin nyt saada kissan karvat ja pölyt poistettua pesemällä neuleet, kuivattelemalla niitä puhtaiden liinojen välissä ja lopulta pussitin ne terassilla.

Viimeiselle alkuperäisen tiimini jäsenelle sukat. Yleensä annan ne kun tulee tasa-kymmeniä täyteen, nyt pitää vain tehdä ja antaa jo puolivälinkrouvissakin. Tästä maailmasta kun ei tiedä milloin jollain on taas YT-lappu kourassa ja katoaa maailman tuuliin tai milloin joku keksii sekoittaa organisaatiota taas johonkin muuhun malliin. Heippa kamut - ja uusia kehiin!

Siksi siis lähin työkaverini saa sukat - jos niitä nyt voi ikinä pitää. Pyyntö oli vaaleansiniset ja vaalean ruskeat pätkävärjätyt, Susu auttoi taas. Stepiä nuo taisivat olla ja kivahan niitä oli tehdä taas pitkästä aikaa ihan käsin. Ja kun oli puikotkin aivan superit, eli ne hiilikuituiset.

Olen joskus tehnyt työkaverille tuollaisen pompula-rätin kuvaputken ja näppiksen puhdistajaksi. Meillä kun on toki omat läppärit, mutta joskus esim. näppis saattaa olla pöydällä käytettävissä ja jää siihen tekemään hommia. Arvatkaa minkä näköisiin näppiksiin olemmekaan törmäilleet? Siistijät eivät koske koneisiin eikä laitteisiin, joten jää omalle kontolle putsailla näppis. Siis rätti on hyvä olla olemassa.

Hän sitten kertoi että hänen 11-vuotias tyttärensä tulee aina joskus silittelemään tuota rättiä hänen kotikonttorillaan. Pitihän tytölle oma tehdä. Katsotaan voiko hän silitellä tätäkin??

Tälle ihanalle otukselle eivät hekään ole allergisia!  Blogikoira Cara se siinä omalla paikallaan (josta joskus tulee sanomista tuon kissakaverin kanssa....)

 I have knitted socks to my team members - the original team was 3 years ago and broken down a long time ago - but I have tried to get socks for everyone when they have their birthdays - round numbers or retireing. But these days are so windy that I had to knit these to my closest collegue when she had her 'round five' few weeks ago.
The other is a  duster - but I think my collegues 11 years old daughter is not willing to use it like that, she will rather stroke it - it's so smooth. 

Why they are in air-tight pussels?
The ladies who are getting these are very allergic to our Bigi The Little cat! So I washed them and made the air-tight packets to the - hope they can use them.

The blog dog Cara is always there, calm and nice.